Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3
On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja
mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita
joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan
ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu.
Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu
minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämiseen,
kotona olemiseen, ja yleensäkin vaan samojen seinien katsomiseen. Onneksi
kesällä muutamme uuteen kotiin. Sekin tuo piristytä arkeen.
Aloitimme myös tänään perheen kanssa erityisvanhemmille
suunnatun vertaistuki ryhmän. Sekin piristi omaa mieltä ja todellakin huomasin,
että ei meidän arjen tilanteet niin haastavia ole mitä ehkä olin ajatellut. On
perheitä, joissa lapsi on fyysisesti sairas. Saa todellakin olla kiitollinen,
siitä, että meillä sairastaminen ei ole niin ikään kuin fyysistä. Olen osannut
olla kiitollinen myös niistä hetkistä, kun lapset ovat luonani. En enää samalla
tavalla nauti vapaa viikonlopuista. Toki on välillä hyvä hetki hengähtää. Mutta
kaiken tämän keskellä ihaninta on arki, kun lapset ovat luonamme ja saamme elää
turvallista ja hyvää arkea oman perheen kesken.
Yritän kaikesta huolimatta nauttia näistä hetkistä ja unohtaa
arjen kiireen ja aherruksen. Kaikista ihaninta on, kun tietää sen, että saan olla
rakastettu ja tulla rakastetuksi juuri tällaisena, kuin meistä jokainen on.
Vaikkapa olisitkin erityislapsi tai aikuinen. Olet silti rakastettu juuri
sellaisena, omana itsenäsi <3
Ihanaa viikon jatkoa teille jokaiselle lukijalle ja
tukijalle <3 Toivottavasti pääsen vielä tällä viikolla postailemaan.
Kommentit
Lähetä kommentti