Uskallanko unelmoida?

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3

Blogi on ollut hiljainen. On ollut paljon kaikenlaista hässäkkää tässä muuton keskellä. Enää ei ole, kuin 6 yötä muuttoon. Alkaa kotikin jo olla ihan sekainen muuton keskellä. Mutta pienen hetken, kun jaksaa malttaa niin pääsemme laittamaan uutta kotia. Sekin on parasta puuhaa, kun muutenkin tykkään sisustaa. En malta odottaa.

Viikko on ollut kiireinen ja viime viikkokin, kun kerroin. Ostimme mieheni kanssa salille jäsenyydet. Siitä olen kiitollinen. Pitäisi saada tuo salihommakin pyörimään näin muuton keskellä. Viime viikolla myös siskoni kävi lastensa kanssa. Päivät olivat ihania ja aika meni ihan liian nopeasti. Kyllä olin väsynyt sen jälkeen.

On ollut tässä taasen haasteita äksän suuntaan. Vitsit tekis niin mieli kiehuu. Mut tiedän ettei se auta mitään. Pakko vaan yrittää taas mennä asioissa eteenpäin. Vaik kuin suututtaa niin pakko vaan yrittää ottaa iisisti.

Toinen asia mikä mua myös ärsyttää. Kun eräs ihminen tuli mulle sanoon: eikö masennus oo yhtään helpottanut? Tollaset jutut sit pikkasen ärsyttää. Oikeesti mikä ongelma? ja kenellä? Ei burnoutista noin vaan parannuta. Viimeks, ku kävin tk:ssa saatiin laitettuu hakemukset psykoterapiaan vaik oma tilanne ei oo edelleenkään mennyt parempaan suuntaan viime vuoden osalta. Toivotaan, että psykologi katsoo, et voisin aloitella sitä terapiaa.

Sittenpä toisiin aatoksiin. Olen tässä alkanut kirjoittelemaan lyriikoita. Mun unelma on ollut aina tehdä omia biisejä. Nyt mulle avautui siinä mahdollisuus. Jännittää astua tulevaan mut pitäis keksii joku taitelija nimi ja mahdollisesti joku tyyli, jota artistina edustaisin. Kaikki on vielä keskeneräistä tän alueen osalta. Mut katotaan miten ovat aukee tähänkin suuntaan. Tää uutinen oli kyll positiivinen pitkästä aikaa. On hienoa, että pääsee eteenpäin siinä mitä rakastaa tehdä.

Viikonlopuksi olen lähdössä ystävän kanssa seurakunnan järjestämälle kevätretkelle. Aiheena siellä käsitellään uupumusta. Nyt todellakin koen, että on oikea hetki mennä sinne. Ihanaa päästä valmiiden pöytien ääreen ja omien ajatusten ääreen. Josko tälläkin matkalla saisin uusia lyriikoita kirjoitettua. Jännää mutta niin kivaa!

Toivottavasti teillä rakkaat lukijat ja tukijat on ollut ihana viikko. Parempaan suuntaan tässä mennään, vaik välil mennään vastentuulta. On ihana huomata, että kaiken mutalammen pohjassa, kun käy niin sieltä todellakin joku päivä noustaan ylös. En aio jäädä mutaan ja rapaan vaan aion nousta. Ehkä uskallan luottaa siihen, että joku päivä olen se hiottu timantti. Siihen kuitenkin menee paljon aikaa ja työtä. Ihania aurinkoisia päiviä teille jokaiselle! <3 Ootte ihania timantteja <3