hei, hei mitä kuuluu?

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikko alkaa olla lopuillaan. Huomenna lähdetään aamusta tyttöjen kanssa Tallinnaan päivän reissulle. Viikonloppu alkaa ja se tarkoittaa perheen kanssa yhdessä oloa ja rentoutumista. Lauantaina olemme ihan vain kotosalla. On ollut toiminnan täyteinen viikko, joten on pakko jossain vaiheessa vaan levätä. Sunnuntaille ei kummempia suunnitelmia, ainakaan vielä ole.

Tänään kävin psykiatrin käynnillä, vihdoinkin. Olin jo monta kuukautta toivonut, että pääsisin ammattilaisen kanssa juttelemaan omasta voinnista ja lääkityksestä. Onneksi huomasin, että nyt on jonkinlaista toivoa edes tulevaisuuden suhteen. Olen erittäin pettynyt omaan lääkäriini. Psykiatri kertoi, että minun olisi kuulunut saada jo tammikuussa lähete psykiatrian poliklinikalle. Jota en koskaan saanut. Tässä sen huomaa, että sinun pitäisi kaikki tietää. Mistä voisit itse ymmärtää, että sinun olisi pyydettävä lähete jonnekin? Aion kyllä todella tehdä omasta lääkäristäni valituksen. Niin ammattitaidotonta hommaa. 

Psykiatrin kanssa oli myös puhetta opintojen paluusta. Minua olisi pitänyt jo aiemmin ns. kannustaa palaamaan opintoihini. Ei lääkärikään siihen asiaan puuttunut sen kummemmin. Kirjoitti nappia naamaan ja ihan hyödyttömiä annosteluja, joista ei ole hyötyä. Nyt sain kunnon tropit siihen, että josko saisin yöni oikeasti nukuttua ilman aamu heräilyjä. Agressiivisuuteni on voinut johtua ihan siitä, kun en ole saanut nukuttua ja olen sen vuoksi väsynyt ja kiukkuinen. Tietenkin pinna on kireällä. Vähän jännittää, kun lääke nostoista tulee sivuoireita, että minkälainen olo on huomenna. Sen näkee sitten. Sitä ei kannata etukäteen murehtia.

Opinnoista sen verran, että laitoin opettajalle tänään viestiä, josko voisin palata opintoihin kevennetyllä opiskelulla. Työharjoittelu päivät olisivat alkuun neli tuntisia. Onhan se hirveän iso kynnys, pitkän tauon jälkeen palata takaisin harjoitteluun. Jännittää sekin jo etukäteen. Nyt jään odottamaan vastausta opettajalta ja katsotaan miten asiat sitten etenevät. Pahasti näyttää nyt siltä, että kuntoutustukea en tule saamaan, joten opintojen keventäminen olisi viisas ratkaisu tässä hetkessä. Minun mielestä kuulostaa ihan järkevältä tuo ratkaisu. Nyt vaan peukut pystyyn. Toisaalta on haikeaa ajatella, että enää muutama viikko ja sitten alkaa ns. täysi työ opintojen ja arjen parissa. Mietin jo etukäteen, että miten jaksan. Jos en jaksa, niin sitten uutta aikaa psykiatrille yms.

Tänään kävin myös pitkästä aikaa lenkillä. Kesä on mennyt visusti kotona ollessa ja liikuntakaan ei ole ollut suuressa suosiossa. Nyt aion kyllä syksyn tullen ryhdistäytyä. Pakko ottaa itseensä niskasta kiinni. Tänäänkin lenkki teki todella hyvää niin mielelle, kuin sielullekin. Toivottavasti enenemissä määrin pääsisin taas liikunnan pariin. Olisi kiva, jos siskonikin alkaisi kanssani käymään salilla. Ehkäpä, saa nähdä miten sitä jaksaa ja ehtii tehdä asioita. Ei siitäkään kannata ottaa liikaa stressiä. Stressi aiheuttaa vain ahdistusta enemmän.

Ihanaa viikonloppua teille rakkaat lukijat ja tukijat <3 Pidetään rakkaistamme huolta! <3