Siirry pääsisältöön

Uneton yö.

Heippa rakkaat lukijat ja tukijat!

Täällä sitä ollaan oltu hereillä jo aamu viidestä lähtien. Kello lähentelee seitsemää ja mies kuorsaa vieressä. On niin paljon ajatuksia tällä hetkellä, vaikka olenkin yrittänyt nukahtaa uudestaan.

Heinäkuu alkaa olla lopuillaan. Se tarkoittaa sitä, että kohta on paluu normaaliin arkeen. Lapset aloittavat koulun ja harrastukset. Itse tosin varmaan vielä olen sairaslomalla kotona. Sieltä syksy saapuu vaikkei haluaisikaan.

Olen viime päivinä paljonkin miettinyt omaa jaksamistani. Onneksi on enää pari yötä niin pääsee hoitamaan asioita kunnon ammattilaisen kanssa. Tai ainakin toivon, että saisin oikeanlaista apua. On ollut turhautuvaa rampata yleislääkärillä. Ne, kun loppujen lopuksi tietävät näistä asioista niin vähän.

On myös jonkun verran tekemättömiä asioita. Sekin varmasti rassaa mieltä. Edelleenkin en ole saanut aikaiseksi tehtyä tupari kutsuja. Onneksi olen kuitenkin saanut apua leivonnaisten tekemiseen. En yksin jaksaisi panostaa, vaikka itsehän juhlat järjestän.

Meillä on vielä tälle syksylle suunnitelmissa tehdä lintsireissu lasten kanssa. Vvo järjestää asukkailleen linnanmäki päivän. Saadaan rannekkeet edullisemmin. Tänäänkin menemme Helsinkiin stadikalle uimaan. Loppu viikosta käyn osan kanssa Tallinnassa. Lähdemme tyttöjen kanssa shoppailemaan ale myyntejä. Itsellä taitaa sitten kesän reissut olla heitetty. Ei sitä ihan kaikkeen ole varaa, kun elää tukien varassa ja lapsillakin on omat perustarpeensa.

Olen iloinen siitä, että olen päässyt tänä kesänä pikku reissuja tekemään. Ne ovat piristäneet mieltä. Olen myös siitä iloinen, että omat asiat järjestyvät pikku hiljaa. Ainut, että opinnot mietityttävät nyt jonkin verran. En haluaisi edes ajatella koko asiaa, sillä motivaationi on laskenut senkin suhteen.

Ihanaa loppu kesää teille rakkaat lukijat ja tukijat! Pidetään rakkaistamme huolta. <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Huono seura hyvät tavat turmelee.

 Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Ihanaa taas jakaa teille jotakin suoraan sydämestä. Ajattelin teille kirjoittaa siitä, kuinka olen omassa elämässäni kokenut sen, että todellakin seura tekee kaltaisekseen. Viimeksi kirjoitin teille jonkin verran entisestä avioliitostani, joka päättyi lopulta eroon. Toki jokaisella ihmisellä on asiasta omat näkemykset ja monesti kuullaan se toisen ihmisen versio, toinen jää kuulematta ja sillä perusteella tulkitaan, millainen toinen ihminen on. Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, kuinka usko on osa minua ja minun sekä lasteni elämää. Olin noin kymmenenvuotias tullessani uskoon ja minut kasvatettiin ikään kuin pumpulissa. Vanhempani kielsivät minulta lähes kaiken, sanomalla, että ei uskovaiset ihmiset tee niin. Muistan monesti, kun en uskaltanut sanoa kavereille, että en pääse johonkin, kun vanhempani eivät anna lupaa. Toisaalta olen siitä kiitollinen, että he varjelivat minua viimeiseen asti kaikelta pahalta, kunnes jossain vaiheessa tein kaikk

Kesäkuun kuulumiset.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Pitkästä aikaa kirjoittelen blogia ja saan syventyä kirjoitusten pariin. Olen tässä monet kerrat miettinyt, että nyt kesällä somettaminen on muutenkin jäänyt vähemmälle. On ollut niin paljon mukavaa tekemistä, että ei ole somessa ja puhelimella ehtinyt roikkua niin paljoa. Kesäkuu alkaa olla lopuillaan ja kohta on enää kuukausi lomaa jäljellä. Ehkä kuitenkin puoltoista kuukautta, mutta niin se aika vaan kiitää ja menee nopeasti, kun on kivaa tekemistä. Tosiaan sain olla tuossa miesystäväni kanssa kaksin toukokuun viimeisen viikon sekä kesäkuun ensimmäisen viikon. Vierailimme lapsuuden maisemissa ja aika meni todella nopeasti. Kesäkuun toisella viikolla lapset tulivat takaisin kotiin. Ehdimme olla kotona muutaman päivän ennen varsinaista loma reissua, jonne lähdimme koko porukalla kaikki yhdessä. Lapset pääsivät maaseudulle ja lapsuuden maisemiini viettämään aikaa. Uimme, söimme, leivoimme, kyläilimme ja shoppailimme. Teki todella hyvää lapsille o

Nallekarkit ei koskaan mee tasan.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Viimeisiä päiviä viedään tällä viikolla. Viikko on mennyt nopeasti. Huomenna on jo perjantai ja sehän tarkoittaa tikkien poistoa. Jipii! Viikonloppu alkaa ja sunnuntaina saan omat lapset kotiin <3 Ikävä jo heitä. Tämä päivä ei ole ollut viikon paras päivä. Siitä myöhemmin lisää. Aamulla herätessäni olin pirteä. Nukuin viime yön pitkästä aikaa hyvin. Sekin vaikuttaa siihen, että ei ole päivisin niin väsynyt. Minulla piti tänään olla psykiatrisen sairaanhoitajan tapaaminen. Peruin sen kuitenkin, sillä en voi vielä istua ja sain jutella mieltä painavista asioista sielunhoitoterapeutin kanssa. Aion kuitenkin huomenna varailla uutta aikaa hoitajan tapaamiselle. Maanantaina pääsenkin taas pitkästä aikaa ryhmään, jossa käyn. Pari kertaa jäänyt väliin leikkauksen vuoksi. Tänään todellakin minulla ei ollut onnenpäivä. Vetoketju meni takista rikki ja sitä ei voi korjata. Lähdimme miehen kanssa Helsinkiin pyydystämään uutta takkia. Tuloksett