Heips rakkaat lukijat ja tukijat!
Minulla olisi teille kerrottavaa, tai haluaisin kirjoittaa
vauva kuumeesta. Olen ollut kohta jo 12 vuoden ajan esikoiseni äiti. Muistan
vieläkin, kun olin 15-vuotias, minulla oli vauva kuume jo silloin. Olen
perheestä, jossa minulla on viisi sisarusta, joten en yhtään ihmettele, että välillä
vauva kuumetta pukkaa. Kahdella sisaruksellani on jo lapsia. Muilla ei vielä ole.
Isän puolelta serkut ovat saaneet nuorena lapset. Olen joskus miettinyt sitä,
että eikö jo riittäisi, kun on neljä lasta meillä yhteensä ja sairastan niin
paljon. Myös biologinen kello alkaa tikittää, sillä ensi vuonna tulee 30
täyteen. Josko vielä yksi? Ensinnäkin, ehkä haluan ensin käydä opinnot loppuun.
Nyt olen sen verran viisastunut. Toiseksi meillä on suunnitelmissa vuonna 2020
vihkivalojen uusiminen, joten en sittenkään haluaisi olla raskaana. Vaikka
tiedän, että monet ovat raskaana omissa häissä ollessaan.
Unelmia ja suunnitelmia meillä saa ja voi olla. Se on
eriasia mikä sitten toteutuu ja mikä ei. Ei se ole itsestään selvää, että sitä
vaan pamahtaa raskaaksi. Tiedän perheitä, joissa lapset ovat myös adoptoitu tai
sitten he eivät ole saaneet lapsia ollenkaan. Ihmettelen sitä nykyajan
käsitystä, että me nyt hankitaan vauva. Ei vauvaa todellakaan hankita, vaan se
on lahja Jumalalta. Toisille se suodaan ja toisille ei. Jos ei biologisuuden
kautta niin on niitä muitakin hyviä vaihtoehtoja. Olen aikaisemmin kirjoittanutkin
bonus vanhempana olosta tai sijaisvanhemmuudesta. Olen myös paljon miettinyt
sitä, että kannattaako sitä enää tässä vaiheessa yrittää tulla raskaaksi, kun
kohta lapset muuttavat ja pois kotoa. Tiedän kuitenkin, että monet vielä
haluavat sen iltatähden.
Toki on myös erilaista, kun lapsi on oma, kuin, että hoidat
vierasta lasta. Lapsella on pienestä pitäen omat tarpeet ja, jos vanhempi ei
pysty niihin vastaamaan lapsi kiukuttelee. On helppo hoitaa toisen lasta, sillä
kun lapsi itkee, voit antaa lapsen vanhemman syliin, Omaa lasta, et voi hyljätä
silloin, kun maailman pienimmällä ja tärkeimmällä ihmisellä on hätä.
Toki moni myös varmaan miettii sitä, että kannattaako perheeseemme
ylipäätänsä enää perheenlisäystä suoda, sillä mieheni on minua paljon vanhempi.
Ei minusta sillä ole merkitystä, että minkä ikäisenä sitä vanhemmaksi tullaan.
Toki jokaisessa iässä on omat haasteensa. Kenelläpä niitä haasteita ei olisi.
Olen myös päässäni suunnitellut ja miettinyt, minkälaiset vaunut
haluaisin. Merkki olisi tietenkin Emmaljunga. Olen ihastunut Emmaljungan
nahkakuosiin. On niitä nykyään erilaisilla kuosilla olevia vaunuja esim.
leopardit. Ne olisivat niin täydelliset ja lempparini. On ihana, kun saa laittaa mielikuvitusta
liikenteeseen. Toki kuopuksen syntymästä minulle on jäänyt omat traumansa. En
kuitenkaan halua, että tulisin samanlailla kohdelluksi, kuin silloin.
Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että todella moni on
tällä hetkellä raskaana tai saanut juuri perheeseen pienen vauvan. Toisaalta
joskus ajattelen, että eikö sitä olisi muiden vuoro. Mutta sitten toisaalta
sekin ajatus tuntuu mukavalta, että vieressäsi tuhisee se pikkuinen, hyvän
tuoksuinen vauva. Oma rakas lapsesi. Rakkauden hedelmä, niin kuin on tapana
sanoa. Juuri sinun ja kumppanisi piirteet hänellä olisi. <3 Niin täydellinen
lapsi.
No eiköhän tämä tällä kertaa riitä, näistä vauva höpinöistä.
Ihanaa tulevaa viikonloppua teille jokaiselle rakkaat lukijat ja tukijat! <3
Pidetään rakkaistamme huolta.
Kommentit
Lähetä kommentti