Loma viikkoa mustan pilven yllä.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikko alkaa olla lopuillaan ja meidän perheellä loma. Vielä muutama päivä, kun saamme nauttia viimeisiä hetkiä täällä kylpylässä ja kotona. Olemme todellakin saaneet rentoutua. Juuri sitä, mitä lomalta odotimmekin. Olemme saaneet viettää perheenä aikaa, lapset ovat saaneet uusia kavereita, aikuisilla on ollut myös seuraa, ruokaa ja lepoa.

Pari viimeistä päivää täällä lomalla on sään puolesta olleet synkät. En ole kuitenkaan antanut sen haitata lenkkeily mahdollisuuksia. Tänäänkin tuli melkein viisi kilometriä käveltyä. Oli tosi ihana kävellä kirpeässä syysilmassa. Sadettakin on ollut ilmassa, mutta se ei ole haitannut. Tänään olen kerennyt käydä syömässä, pelaamassa biljardia ja lenkillä. Loppu illan nautimme vielä hyvistä ruoista ja kylpylän käytöstä. Illemmalla on perheille suunnattu disco. Taidamme aikuiset linnoittautua hotelli huoneeseen, mutta lapset odottavat kovasti discoa.

Tämän kaiken arjen keskellä saimme myös ikäviä uutisia. Toki tiedän, että nekin kuuluvat elämään. Vaikka olemme saaneet viime päivät nauttia ihanista asioista, niin silti musta pilvi laskeutui perheemme ylle.  Kuulimme, että anopillani on aloitettu saattohoito. Se tietenkin on sellainen asia, mihin ei koskaan voi varautua, vaikka kuinka haluaisitkin. Muutama viikko sitten mummini veljen vaimo meni nopeasti saattohoidossa. Joten tässä on odotettavissa ainakin yhdet hautajaiset.

Anoppini, ihana, rakas, paras <3 Muistan, kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa. Jännitin ihan hirveästi tapaamista, sillä minulla oli jo omat miniä kokemukset edellisestä suhteesta. Olin todella otettu ja ihmettelin sitä, että miten voi olla noin hyväksyvä ja rakastava ihminen. Hän ei ole koskaan sanonut minusta pahaa sanaa tai tuominnut sitä, kun minulla ja miehellämme on ikäeroa. Hän on aina toivonut meidän avioliitolle ja perhe elämälle kaikkea hyvää. On kysynyt kaikkien lasten vointeja ja pitänyt meitä ja lapsia, kuin kukkaa kämmenellä. Juuri siksi se tekeekin niin kipeää. Hän on parhain anoppini ikinä! <3 Siksi tuntuu niin vaikealta luopua hänestä ja tiedän, kun tulee se päivä, kun saamme tiedon, että häntä ei enää ole. En edes tiedä miten tulen selviämään tuosta päivästä. Ei sitä tietenkään kannata ennakkoon miettiä. Antaa ajan ja tuntien kulua ja mennä eteenpäin. Ihana anoppi <3

Nyt vielä täytyy ottaa viimeisistä hetkistä irti kaikki ja nauttia lomasta, anopin uutisista huolimatta. Ihanaa viikkoa ja tulevaa viikonloppua teille rakkaat lukijat ja tukijat! <3 Ollaan toisiamme varten, tässä elämässä. Elämä on liian lyhyt, sitä ei voi pysäyttää, vaikka ehkä haluaisikin. Nautitaan jokaisesta hetkestä täällä.

Tähän loppuun kirjoitan vielä Ellinooran Funeral Song version:

Me laitettiin

itsemme peliin

Jos ei oo voittajii

kun menettää, silloin hävii

Elämä yllättää

toinen lähtee, toinen jää

Kai aina joku mättää,

kun demonit tanssii pääni sisällä

jotkut kuolee nuorena, toiset pois nukkuu vanhana

jotkut koskaan ei saa rakastaa

Kun liikaa pelottaa, että se joutuu hautaamaan

ja kun sen teen, puen päähäni seppeleen

Mä kaipaan sua aina,

ei tänne mitään, sun jälkeesi jää

Kun sanoo kerran rakas, ei voi kääntyy takas

Ja kun mä eksyn pimeyteen, sä vielä syvemmälle meet

Mun haavat on sun, ja sun kipusi mun

Siksi en ymmärrä, miks haluut pois hypähtää

Jotkut kuolee nuorena, toiset nukkuu pois vanhana

jotkut koskaan ei saa rakastaa

Kun liikaa pelottaa, että se joutuu hautaamaan

ja kun sen teen, puen päähäni seppeleen

Jotkut kuolee nuorena, toiset nukkuu pois vanhana

jotkut ei koskaan saa rakastaa

Kun liikaa pelottaa, että se joutuu hautaamaan

ja kun sen teen, puen päähäni seppeleen

Mä kaipaan sua aina,

ei tänne mitään, sun jälkeesi jää

Kaipaan sua aina,

ei tänne mitään, sun jälkeesi jää