Siirry pääsisältöön

Viikonloppu kuulumisia ja isänpäivää.


Heippa rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Tämä viikonloppu saattaa monelle herättää erilaisia tunteita, kun on isänpäivä viikonloppu. Tästäkin aiheesta on käyty keskustelua monella eri tahoilla, että pitäisikö isänpäivä muuttaa läheisen päiväksi, kun se voi jollekin lapselle aiheuttaa huonoa mieltä, jos tilanne on se, että isä ei ole lapsen elämässä mukana. Toiseksi olen myös huolissani omasta terveydestä tällä hetkellä. Voisin noista muutamista aiheista kirjoittaa enemmän lisää.

Isänpäivä

Meillä perheessä muistetaan isää jollakin pienellä lahjalla ja herkuilla. Meillä vietetään isän päivää niin, että lähilapsemme ovat oman isänsä kanssa isänpäivänä ja etälapsemme tulevat meille kotiin viettämään isän päivää. Tänään vietimme yhdessä isänpäivää. Söimme hyvin ja pelailimme lautapeliä yhdessä. Lapsille on tärkeää, että saavat viettää isänpäivän oman rakkaan isänsä kanssa. Itse en pääse tapaamaan omaa isääni, mutta aion ainakin soittaa hänelle ja toivottaa sillä tavalla isänpäivää. Juhlimme huomenna myös rakasta puolisoani lastemme kanssa. Iltapäivästä meillä on seurakunnassa isäinpäivän konsertti, jonne menemme mieheni kanssa myös yhdessä. Siinä se huominen päivä kuluukin. Olen myös paljon miettinyt tuota aihetta isänpäivä, niin kuin aikaisemmin jo mainitsin, että asiasta on ollut sen verran puhetta. että ollaanko isänpäivää muuttamassa läheisen päiväksi. Luin juuri Sinkkosen kirjotuksen siitä, että lasten olisi myös hyvä kohdata ja käsitellä surua siitä, jos oma isä ei ole elämässä mukana. Silloin jos isänpäivä olisi läheisen päivän nimikkeellä, niin lapsi ei pääse käsittelemään ikävää tunnetta ja pahaa oloa, mikä lapselle voi nousta siitä, jos oma isä ei ole elämässä läsnä. Itse myös kannatan jotenkin perinteisen elämän arvoja, että juhla päivät olisi oikealla nimikkeellä. Itse myös koen sen, että on tärkeää, kun vietetään äitienpäivää. Olisi todella omituista ajatella, että en olisi lapselleni äiti vaan läheinen tai joku muu. Mutta mistä sen nyt oikein voi tietää, että mikä on kenellekin parhaaksi. Meillä ainakin perheessä perinteiset ja kristilliset arvot ovat tärkeitä ja haluamme toimia niiden asioiden mukaan.

Oma sairastaminen

Tosiaan eilen kävin päivystyksessä. Sain asianmukaisen hoidon ja kipulääkkeet. Sairaslomaa jatkettiin maanantaihin asti. Minun on otettava yhtyettä maanantaina omaan terveyskeskukseen, jotta voisin saada omalle lääkärille aikaa ja oma lääkäri saisi laitettua lähetteen magneettiin. Päivystävä lääkäri, kun ei voi lähetettä laittaa. Mulla on myös verenpaineet koholla ja niitä nyt tässä yritän seurata viikonlopun ajan. Katsotaan mitä lekuri niistä sitten tuumaa, kun sinne päin olen yhteydessä tai menen käymään. Että näillä nyt sitten mennään. On mulla rytmitkin menneet taas ihan sekaisin. Harkassa ollessa sain mentyä ajoissa nukkumaan niin jaksoi aikaisin herätäkin. Nyt tuntuu, että iltaisin tarvitsee unta hakea ja ei ole niin väsynyt, kuin harkka päivän jälkeen. Tosin lenkki voisi myös olla sellainen, joka laittaisi väsyttämään.

Viikonloppu

Muuten viikonloppu on mennyt oikein mukavissa merkeissä. Olen nähnyt ystäviä ja käynyt seurakunnassa. Olen saanut myös mieheni kanssa viettää kahden keskistä laatu aikaa. Kaikin puolin muutenkin olen tyytyväinen siihen, että minulla on aikaa liikkua, nähdä ystäviä, olla miehen kanssa kahden, perheellekin aikaa ja omille harrastuksille. Tosin muuten tekeminen tuntuu aika vähäiseltä kotona. Pitäisi jotakin luettavaa saada ja kun olen ahkera, niin ei koti hommia tahdo riittää. Mieheni oli ihana, kun siivosi viikonloppuna, että minun ei tarvinnut kipeän selän kanssa imuroida. Nämä on näitä hetkiä, että, kun toinen sairastaa niin toinen nostaa ylös ja on tukena. Se on parasta.

Ihanaa viikonlopun jatkoa teille jokaiselle rakkaat lukijat ja tukijat! Pidetään itsestämme ja rakkaistamme huolta, kun osaamme rakastaa itseämme, pystymme myös rakastamaan muita <3 Laitetaan hyvä kiertämään!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Huono seura hyvät tavat turmelee.

 Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Ihanaa taas jakaa teille jotakin suoraan sydämestä. Ajattelin teille kirjoittaa siitä, kuinka olen omassa elämässäni kokenut sen, että todellakin seura tekee kaltaisekseen. Viimeksi kirjoitin teille jonkin verran entisestä avioliitostani, joka päättyi lopulta eroon. Toki jokaisella ihmisellä on asiasta omat näkemykset ja monesti kuullaan se toisen ihmisen versio, toinen jää kuulematta ja sillä perusteella tulkitaan, millainen toinen ihminen on. Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, kuinka usko on osa minua ja minun sekä lasteni elämää. Olin noin kymmenenvuotias tullessani uskoon ja minut kasvatettiin ikään kuin pumpulissa. Vanhempani kielsivät minulta lähes kaiken, sanomalla, että ei uskovaiset ihmiset tee niin. Muistan monesti, kun en uskaltanut sanoa kavereille, että en pääse johonkin, kun vanhempani eivät anna lupaa. Toisaalta olen siitä kiitollinen, että he varjelivat minua viimeiseen asti kaikelta pahalta, kunnes jossain vaiheessa tein kaikk

Kesäkuun kuulumiset.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Pitkästä aikaa kirjoittelen blogia ja saan syventyä kirjoitusten pariin. Olen tässä monet kerrat miettinyt, että nyt kesällä somettaminen on muutenkin jäänyt vähemmälle. On ollut niin paljon mukavaa tekemistä, että ei ole somessa ja puhelimella ehtinyt roikkua niin paljoa. Kesäkuu alkaa olla lopuillaan ja kohta on enää kuukausi lomaa jäljellä. Ehkä kuitenkin puoltoista kuukautta, mutta niin se aika vaan kiitää ja menee nopeasti, kun on kivaa tekemistä. Tosiaan sain olla tuossa miesystäväni kanssa kaksin toukokuun viimeisen viikon sekä kesäkuun ensimmäisen viikon. Vierailimme lapsuuden maisemissa ja aika meni todella nopeasti. Kesäkuun toisella viikolla lapset tulivat takaisin kotiin. Ehdimme olla kotona muutaman päivän ennen varsinaista loma reissua, jonne lähdimme koko porukalla kaikki yhdessä. Lapset pääsivät maaseudulle ja lapsuuden maisemiini viettämään aikaa. Uimme, söimme, leivoimme, kyläilimme ja shoppailimme. Teki todella hyvää lapsille o

Nallekarkit ei koskaan mee tasan.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Viimeisiä päiviä viedään tällä viikolla. Viikko on mennyt nopeasti. Huomenna on jo perjantai ja sehän tarkoittaa tikkien poistoa. Jipii! Viikonloppu alkaa ja sunnuntaina saan omat lapset kotiin <3 Ikävä jo heitä. Tämä päivä ei ole ollut viikon paras päivä. Siitä myöhemmin lisää. Aamulla herätessäni olin pirteä. Nukuin viime yön pitkästä aikaa hyvin. Sekin vaikuttaa siihen, että ei ole päivisin niin väsynyt. Minulla piti tänään olla psykiatrisen sairaanhoitajan tapaaminen. Peruin sen kuitenkin, sillä en voi vielä istua ja sain jutella mieltä painavista asioista sielunhoitoterapeutin kanssa. Aion kuitenkin huomenna varailla uutta aikaa hoitajan tapaamiselle. Maanantaina pääsenkin taas pitkästä aikaa ryhmään, jossa käyn. Pari kertaa jäänyt väliin leikkauksen vuoksi. Tänään todellakin minulla ei ollut onnenpäivä. Vetoketju meni takista rikki ja sitä ei voi korjata. Lähdimme miehen kanssa Helsinkiin pyydystämään uutta takkia. Tuloksett