Heips rakkaat lukijat ja tukijat ja hyvää ittepäisyys päivää
;D
Tämä taitaa olla eka postaukseni joulukuulta. Tänään onkin
joulukuun kuudes päivä. Aika menee niin nopeasti. Olemme saaneet jo aloittaa
joulu valmistelut kotona. Olemme laittaneet joulukuusen ja muutamia koristeita.
Ehkäpä ensiviikolla voisi leipoa pipareita ja kuivakakkua. Siitä se joulu,
pikku hiljaa tulee.
Täytyy myöntää, että blogini on ollut hiljainen. Meidän
perhe sai maanantaina suru uutisen. Puolisoni äiti nukkui pois. Olimme jo
aloittaneet aikaisemmin surutyötä, mutta ei sitä osannut kuitenkaan aavistaa,
että missä vaiheessa se tapahtuu. Tuntuu siltä, että kun saimme suru uutisen, maailma
pysähtyi siihen paikkaan. Olen ollut todella alakuloinen ja tunteet ovat
vaihtuneet vihasta suruun ja ilosta riemuun. Toisaalta monet ihmiset ovat
yrittäneet lohduttaa sillä ajatuksella, että tiedämme, että hän pääsi
voittajana perille. Kuitenkin suru työ on käytävä läpi ja jokainen käy sen
omalla tavallaan. Minä olen ainakin huomannut sen, että en ole jaksanut
ihmisiin pitää yhteyttä, en kirjoittaa blogia. Olen halunnut vetäytyä omiin
oloihin ja olla vain tekemättä mitään. En ole jaksanut laittaa ruokaa, en ole
jaksanut välittää siltä, että miltä koti näyttää tai tuleeko asiat hoidettua.
Olen nukkunut huonosti öitä, nukkunut pitkiä unia, jättänyt syömättä, kun ei vain
maistu. Olen vaan yrittänyt selviytyä päivästä toiseen. Onneksi ihmiset ovat
ihania, ymmärtävät ja yrittävät tukea. Olen saanut apua monenlaisiin asioihin
mm. lasten vaatteisiin hautajaisia varten. Mehän menemme koko perhe
hautajaisiin. Enää reilu puoltoista viikkoa, niin hautajaiset ovatkin jo niin
pian.
Tällä hetkellä tuntuu, että muut asiat ovat jääneet
taka-alalle. En ole jaksanut miettiä edes omaa terveyttäni. Minullahan on se
tilanne, että olen ainakin vuoden loppuun asti sairaslomalla selän vuoksi.
Olisi varattava aika fysioterapiaa. Sitäkään ei saa aikaiseksi. Lääkäri laittoi
lähetteen ortopedille. Saa nähdä, että suostuuko ortopedi ottamaan
magneettikuvat selästä.
Tulevaa viikonloppua en odota niin kovasti. Toki minulla on
omaa aikaa ja sitten on muutamia pakollisia menoja. Tärkeintä on mennä nyt
päivä ja hetki kerrallaan. En suunnittele etukäteen mitään, sillä en tiedä
jaksanko tehdä sovittuja asioita.
Ihanaa viikon jatkoa teille jokaiselle!
Pidetään rakkaistamme huolta! <3
Kommentit
Lähetä kommentti