Heips rakkaat lukijat ja tukijat!
Torstai 20.12.2018
Tänään on blogini vuosi päivä. Kohta joulukin on jo ovella.
Vielä on osa lahjoista paketoimatta. Odotamme perheenä jo kovasti jouluaattoa.
Aiomme lasten kanssa leipoa vielä pipareita ja torttuja. Lapset lähtevät tänään
isälleen ja tulevat sitten aaton aattona meille joulun viettoon. Koko ensi
viikko menee lasten ja perheen kanssa. Välipäivinä varmaankin tapaamme
sukulaisia ja muuten lomalla voisi keksiä jotakin kivaa loma tekemistä. Ehkäpä
uimahallissa käyntiä tai leffan katselua kotona.
Olen todellakin ollut kiitollinen aivan teistä jokaisesta,
jotka jaksatte seurata blogiani aktiivisesti. Olen pahoillani siitä, että en
ole viime aikoina jaksanut blogia kirjoitella. Henkilökohtaisessa elämässä on
ollut paljon tunne myrskyjä ja huomaan, että tämä vuoden aika ei tee hyvää
mielialalleni. En ole sen vuoksi jaksanut päivitellä blogia joka ikisestä
kuulumisesta. On ihana kuulla erilaista palautetta tämän blogin myötä. Olen
saanut paljon niin positiivista kuin negatiivistakin palautetta. Kuitenkin
kaiken tämän keskellä uskon, että ilman Jumalaa en olisi tässä ja niitä hyviä
ihmissuhteita, joita olen elämän varrella saanut itselleni. Minäkin olen paljon
menettänyt ihmisiä elämäni varrella, mutta uskon siihen, että ne ihmiset
pysyvät rinnallasi niin hyvinä kuin pahoinakin aikoina, jotka ovat aidosti
ystäviäsi. Osa ystävistä on tarkoitettu kulkemaan meidän kanssa lyhyemmän
matkaa. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.
Blogin myötä olen myös kasvanut paljon henkisesti sekä
kirjoittamisen tasolla. On ollut ihana jakaa paperille asioita ja ajatuksia.
Monet voivat myös luulla sitä, että olen tehnyt blogini vain sitä varten, että
pääsen haukkumaan ihmisiä täällä. Se ei kuitenkaan ole ollut päällimmäinen
tarkoitukseni. Uskon, että blogi on myös monelle tuonut lohdutusta niissä arjen
tilanteissa, jonka keskellä juuri sinä olet. Haluan sanoa sinulle, että aina on
toivoa ja aina on mahdollisuus muuttaa elämänsä suuntaa parempaan. Ole rohkea
menemään eteenpäin elämässäsi oli haasteesi mikä tahansa. Meillä jokaisella on
arjessa ne omat kamppailut mutta niitä kohti, kun uskallamme mennä, myöhemmin
huomaamme sen, että ne oli tarkoitettu meille juuri sillä hetkellä.
Haluaisin myös kirjoittaa siitä, että joulu voi olla monelle
yksinäisyyden aikaa. Ehkäpä joku on menettänyt puolisonsa tai lapsensa. On myös
perheitä, joissa jouluna vanhemmat käyttävät alkoholia väärin tai ovat
väkivaltaisia lapsilleen tai puolisolleen. Eilen juttelin mieheni kanssa ja tuo
keskustelu sai myös minunkin mieleni surulliseksi. Muistan myös ne joulut, kun
minua kohdeltiin väkivaltaisesti. Menimme sen jälkeen sukulaisten kanssa joulua
viettämään. Tuli sellainen fiilis, että kukaan ei tiedä sitä, mitä oikeasti
perheelleni kuuluu. Pystyin tuon kaiken pahan sulkemaan sisälleni ja osasin
hyvin ”näytellä”, että meidän perheellä on kaikki hyvin. Olen myös jutellut
ihmisten kanssa näin joulun alla ja miettinyt sitä, että miksi on niin paljon
pahaa tässä maailmassa. Joulu on ovella ja emme todellisuudessa tiedä tai halua
ajatella sitä tilannetta, että onko kaikilla koti, jouluruokaa, joulurauhaa
yms. Se pistää miettimään, että miten meillä asiat ovat täällä Suomessa. Näin
joulun alla on monia perheitä, joissa paetaan tilanteita turvakotiin. Onneksi
kuitenkin on sellainenkin vaihtoehto olemassa. Kiitos siitä niille ihanille ihmisille,
jotka jaksavat joulun alla tarjota apua tällaisessakin muodossa.
Oikein ihanaa joulun odotusta jokaiselle! <3 Pidetään
rakkaistamme huolta! <3
Kommentit
Lähetä kommentti