Siirry pääsisältöön

Hurlum hei ja hellurei.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

On ihana, kun kevät on tuloillaan. On lämmintä, aurinko paistaa ja linnut laulavat. Lapsetkin haluavat olla paljon ulkosalla. Kevät myös tuo itselle jostakin sellaista ylimääräistä energiaa. Pitkästä aikaa sain siivottua tänään ja tehtyä sellaisia asioita, joita ei ehkä muuten tulisi tehtyä. Siivoilin makkaria, kun sinne oli kertynyt nurkkaan ylimääräisiä tavaroita ja pesin parvekelasit sekä siivosin parvekkeen kesäkuntoon. On ihana aloittaa, tekemään asuntoa viihdyttäviä asioita, sillä uskon, että parvekkeella tulee vietettyä todella paljon aikaa näin kesällä. Meillä on mm. sähkögrilli ja tulee varmasti paljon kesällä grillattua ja siihen kaveriksi tehtyä salaattia. Nams.

Viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Mulla on ollut omaa vapaata ja olen tänään myös viettänyt perheen kanssa aikaa. Perjantaina tosiaan olin ystävän kanssa mammat vapaalla periaatteella. Oli ihana saada ihan naisten kesken viettää iltaa. Käytiin Mikko Harjun keikalla ja syömässä. Kello oli aika paljon, kun kotiin pääsin. Huh, lauantaina nukuinkin pitkään, kun meni nukkumaan meno niin myöhään. Todellakin teki hyvää illanvietto ystävän kanssa. Joku kerta uusiksi sitten.
Tänään tuli myös pitkästä aikaa käytyä lenkillä ja kyllä teki hyvää. Tosin paikat ovat vähän kipeänä, mutta venyttely tekee hyvää. On kiva, kun olen saanut tästä lähinaapurustosta uuden lenkki kaverin itselleni. On kiva, kun siinä samalla voi vaihtaa kuulumiset ja jutella kaiken maailman asioista, niin kuin meillä naisilla on tapana :D

Viikko on vierähtänyt nopeasti. On ollut paljon ohjelmaa ja tekemistä kuluneen viikon aikana. On ollut iloisia hetkiä ja sitten taas surullisia sekä pelottavia hetkiä. Tällä hetkellä olen lasten isän kanssa ei ole mikään ihanne tilanne. Minusta tuntuu siltä, että olen itse yrittänyt ajatella lasteni hyvinvointia ja parasta. Olen myös jutellut muutaman ystävän kanssa siitä, että millainen äiti tai vanhempi minä olen lapsilleni. Me vanhemmat monesti kyllä haluamme lapsille kaikkea parasta ja hyvää, mutta aina se ei välttämättä ole mahdollista. Olen monta kertaa saanut mennä asioita pakoon, vaikka tiedän, että ei asiat pakenemalla häviä. Joskus vaan tekisi mieli heittää hanskat naulaan ja sanoa, että tämä oli tässä. Silti jostakin saan aina voimaa itselleni uudelleen ja uudelleen. Ne tunteet myös, joita tunnen niin ne antavat voimaa jaksaa. Sillä pääsee jo hyvin eteenpäin oman itsensä kanssa. Hyvät ystävät ovat myös tärkeitä, kun heille pääsee juttelemaan asioista, niin selkeästi mielikin tuntuu paremmalta ja ei enää ajattele niin synkkiä ajatuksia.

Olen lukenut myös tuttavani kirjoittaa blogia. Ihailen hänen tekstejään ja sitä, että häneltä lähtee niin paljon sanottavaa ja kirjoitettavaa. Minullakin olisi paljon sanottavaa, mutta joskus tuntuu siltä, että en saa aikaiseksi niitä kirjoitettua ylös. Jostakin ihmeen kaupalla on ammennettava voimaa itselleen, että jaksaa omaa blogiaan pitää yllä. Tiedän myös, että blogi ei pidä olla sellaista suorittamista. Kirjoittaa sitten tekstiä, kun sitä tulee. Ei sitä kannata pakko pullana ottaa, silloin ei vaan mitään saa aikaiseksi ja siinä tulee itselleen todella turhauttava fiilis. Kirjoitan silloin, kun siltä tuntuu ja julkaisen tekstit, kun on sopiva hetki ja aika.

Blogin kirjoittamisesta nautin hyvinkin paljon. Tällä hetkellä ehkä en saa ajatuksia kasaan niin hyvin ja tuntuu, että mulla ei ole mitään tiettyä aihetta, josta kirjoittaa. Haluan ehkä kertoa blogissani siitä, että missä tällä hetkellä mennään elämän eri vaiheissa. Jonkun mielestä sekin saattaa olla tylsää luettavaa. Toki myös yritän joistakin aiheista kirjoittaa, jotka ovat mielessäni ja pinnalla tästä kaikesta. Kiitos teille rakkaat lukijat ja tukijat, että jaksatte seurata blogiani niin aktiivisesti. Kaikkea hyvää teille toivotan ja ihania kesäisiä päiviä teille jokaiselle! <3 Muista, sinä riität! <3  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Huono seura hyvät tavat turmelee.

 Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Ihanaa taas jakaa teille jotakin suoraan sydämestä. Ajattelin teille kirjoittaa siitä, kuinka olen omassa elämässäni kokenut sen, että todellakin seura tekee kaltaisekseen. Viimeksi kirjoitin teille jonkin verran entisestä avioliitostani, joka päättyi lopulta eroon. Toki jokaisella ihmisellä on asiasta omat näkemykset ja monesti kuullaan se toisen ihmisen versio, toinen jää kuulematta ja sillä perusteella tulkitaan, millainen toinen ihminen on. Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, kuinka usko on osa minua ja minun sekä lasteni elämää. Olin noin kymmenenvuotias tullessani uskoon ja minut kasvatettiin ikään kuin pumpulissa. Vanhempani kielsivät minulta lähes kaiken, sanomalla, että ei uskovaiset ihmiset tee niin. Muistan monesti, kun en uskaltanut sanoa kavereille, että en pääse johonkin, kun vanhempani eivät anna lupaa. Toisaalta olen siitä kiitollinen, että he varjelivat minua viimeiseen asti kaikelta pahalta, kunnes jossain vaiheessa tein kaikk

Kesäkuun kuulumiset.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Pitkästä aikaa kirjoittelen blogia ja saan syventyä kirjoitusten pariin. Olen tässä monet kerrat miettinyt, että nyt kesällä somettaminen on muutenkin jäänyt vähemmälle. On ollut niin paljon mukavaa tekemistä, että ei ole somessa ja puhelimella ehtinyt roikkua niin paljoa. Kesäkuu alkaa olla lopuillaan ja kohta on enää kuukausi lomaa jäljellä. Ehkä kuitenkin puoltoista kuukautta, mutta niin se aika vaan kiitää ja menee nopeasti, kun on kivaa tekemistä. Tosiaan sain olla tuossa miesystäväni kanssa kaksin toukokuun viimeisen viikon sekä kesäkuun ensimmäisen viikon. Vierailimme lapsuuden maisemissa ja aika meni todella nopeasti. Kesäkuun toisella viikolla lapset tulivat takaisin kotiin. Ehdimme olla kotona muutaman päivän ennen varsinaista loma reissua, jonne lähdimme koko porukalla kaikki yhdessä. Lapset pääsivät maaseudulle ja lapsuuden maisemiini viettämään aikaa. Uimme, söimme, leivoimme, kyläilimme ja shoppailimme. Teki todella hyvää lapsille o

Nallekarkit ei koskaan mee tasan.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Viimeisiä päiviä viedään tällä viikolla. Viikko on mennyt nopeasti. Huomenna on jo perjantai ja sehän tarkoittaa tikkien poistoa. Jipii! Viikonloppu alkaa ja sunnuntaina saan omat lapset kotiin <3 Ikävä jo heitä. Tämä päivä ei ole ollut viikon paras päivä. Siitä myöhemmin lisää. Aamulla herätessäni olin pirteä. Nukuin viime yön pitkästä aikaa hyvin. Sekin vaikuttaa siihen, että ei ole päivisin niin väsynyt. Minulla piti tänään olla psykiatrisen sairaanhoitajan tapaaminen. Peruin sen kuitenkin, sillä en voi vielä istua ja sain jutella mieltä painavista asioista sielunhoitoterapeutin kanssa. Aion kuitenkin huomenna varailla uutta aikaa hoitajan tapaamiselle. Maanantaina pääsenkin taas pitkästä aikaa ryhmään, jossa käyn. Pari kertaa jäänyt väliin leikkauksen vuoksi. Tänään todellakin minulla ei ollut onnenpäivä. Vetoketju meni takista rikki ja sitä ei voi korjata. Lähdimme miehen kanssa Helsinkiin pyydystämään uutta takkia. Tuloksett