Heips rakkaat lukijat ja tukijat!
Kohta ollaan jo puolessa välissä lomaa. Suomen kesä on lyhyt
ja loma häämöttää loppuaan. Onneksi kuitenkin saamme vielä nauttia lomaa noin
puoltoista kuukautta. Kesäkuulle meidän perheellämme ei ihmeemmin ole ollut
loma suunnitelmia. Olemme pääasiassa olleet kotona ja käyneet tässä
lähiseudulla uimassa yms. Osittain emme myös halunneet mitään tekemistä, sillä
olen toipumassa leikkauksesta kotona.
Heinäkuussa meidän perheellämme onkin enemmän suunniteltua
loma tekemistä. Lapset menevät leirille ja silloin me aikuiset saamme viettää
omaa aikaa. Käymme myös koko perhe risteilyllä sekä menemme seurakunnan perhe
leirille ensimmäistä kertaa. Elokuun puolella vielä Linnanmäki reissu
häämöttää, joten saa sanoa, että eiköhän jo siinä ole tarpeeksi loma tekemistä.
Jää myös niitä luppa päiviä, että voi tehdä mitä huvittaa ja jaksaa. Toisaalta
olisi ehkä kiva vielä käydä jossakin vesipuistossa, mutta tuossa on kyllä
ohjelmaa kyllikseen, että saa nyt nähdä, miten käy. Voi olla, että kesän
reissut ovat sitten siinä.
Leikkauksen jälkeen olen voinut ihan hyvin. Toki en ole
malttanut levätä niin paljoa, kuin olisi pitänyt. Olen kuitenkin saanut liikkua
normaalisti. On ihana, kun viimeiset viikot olen tavannut ystäviä ja viettänyt
aikaa heidän ja perheen kanssa. Olen jostakin syystä ollut myös viime aikoina
stressaantuneempi. Sekin on kyllä jonkun
verran näkynyt myös omassa käytöksessäni. Olen ollut kiukkuisempi. Toki siihen
on myös vaikuttanut se, kun on saanut jännittää, että saako lasten isältä lupa lappua
passeja varten. Onneksi sekin homma hoitui hyvin ja nyt passit onkin sitten
tilattu.
Meillä oli palaveri myös lastensuojelussa lasten isän
kanssa. Sekin palaveri vei taas voimia, kun sai jännittää ihan hirveästi, että
miten asiat menevät. No lastensuojelun asiakkuus siitä tuli. Onhan se ollut
meillä aikaisemminkin, mutta en tahdo jaksaa tätä rumbaa uudelleen ja uudelleen.
Syksyksi oli sovittelu ajat valmiina, mutta nekin peruuntuivat sitten.
Tietenkin lasten isälle eivät ajat sopineet ja hän ei pystynyt järjestämään omia
työaikoja niiden aikojen mukaan. On se niin kurjaa, että tuntuu siltä, että
tietyt asiat eivät toimi. Onneksi kuitenkin itse käyn terapiassa parin viikon
välein juttelemassa ja lapset saavat syksyllä koulun alkaessa ajan omalle
koulukuraattorilleen. Se on ainakin yksi positiivinen asia.
Kaikesta huolimatta olen iloinen ja onnellinen siitä, että
olen jaksanut tämän kaiken. Viimeisen kahden vuoden aikana oma jaksaminen on
ollut tiukalla. Onneksi lapset ovat jo isoja ja heistäkin on todella iso apu
arjen pyörittämisessä. Joskus on sellainen fiilis, että tekisi mieli luovuttaa
ja huutaa keuhkot pihalle, olla hengittämättä hetken aikaa. Silti kaiken tämän
keskellä koen, että minua varten on vielä jotain tehtävää täällä ja meistä
jokainen on tarkoitettu tänne maanpäälle. Odotan todella sitä päivää, että jotakin
suurta ja mullistavaa tapahtuu meidän jokaisen elämässä, sillä lailla hyvällä
tavalla. Onhan se välillä rankkaa, kun sairastaa uupumusta ja masennusta, mutta
positiivisella elämän asenteella pääsee jo hyvin pitkälle.
Ihanaa viikon jatkoa teille rakkaat lukijat ja tukijat! Toivotan
teille jokaiselle ihanaa loppu kesää ja aurinkoisia päiviä! <3
-Johkis
Kommentit
Lähetä kommentti