Siirry pääsisältöön

Viimeiset päivät ennen koulun alkua.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat! 

Pitkästä aikaa täällä taas kirjoitellaan. Kesälomakin häämöttää loppuaan. On ollut paljon yhteistä tekemistä perheen kanssa. Vielä on ollut viimeinen loma viikko lasten kanssa. Itsellä vielä ensiviikko lomaa, niin koulun penkki häämöttää. Meillä on perheen kanssa yhteinen viikonloppu edessä ja olemme menossa Linnanmäelle. On kiva, kun meidän taloyhtiömme järjestää näitä Linnanmäki päiviä. Pääsee keikkumaan laitteisiin kolmisen tuntia ilmaiseksi ja loppu päivän rannekkeet saa puoleen hintaan. Se on todella hyvä etu, varsinkin kun perheessämme on neljä lasta ja kaksi aikuista. Muuten sunnuntai päivä meneekin rauhallisissa merkeissä kotona ja lapsille kouluun lähtö valmistautumiseen.

Syksy

Minua jännittää syksy hyvinkin paljon. Olen palaamassa pitkän sairastelukierteen jälkeen takaisin kouluun. Minulla on oikeastaan kahdenlaisia ajatuksia, toisaalta voisin olla vielä kotona, kun tuntuu siltä, että kesällä vasta pystyin nauttimaan kunnolla kotona olosta perheen ja lasten kanssa. Toisaalta on kiva palata takaisin kouluun ja opintojen pariin. Päiväni menee suurimmaksi osaksi työharjoittelun merkeissä, sitten on tehtäviä sen ohella, joita teen kotona. Siihen lasten harrastukset ja perheen pyörittäminen ylipäätänsä. On myös ensivuodelle häidenkin suunnittelua, mutta onneksi sekin homma on ihanien kaasojen käsissä. Olen senkin asian suhteen luottavaisin mielin. Tiedän, että kouluun palaaminen myös tulee osittain olemaan aika rankkaakin. Opettaja jo kyseli, että mitkä ovat minun suunnitelmani syksyä ja tutkintoa varten. Tuntuu siltä, että siihen on hyvin vaikea vastata tällä hetkellä. Kyllä uskon, että asiat menevät omalla painollaan. Toki ymmärrän myös opettajan huolen siinä, että hän varmasti miettii sitä, että mikä on minun vointini ja jaksaminen työharjoittelun ja koulun suhteen. En kuitenkaan sitä asiaa jaksa stressata, vaikka tiedän, että varmasti se on paljonkin mielen päällä. Olen myös jännittynyt siitä, kun poikani vaihtaa koulua. Kuitenkin, kun hän on erityislapsemme. On ne omat haasteet arjessa ja koulunkäynnissä. Toivon kuitenkin, että kaikki voisi mennä hyvin senkin osalta, ettei tulisi mitään takapakkia senkään asian suhteen. Mutta silti se on jotenkin mörkönä mielessäni. En vaan mahda sille mitään. Onhan se iso muutos kulkea junalla kouluun ja on aikaisemmat aamut, jos kulkisi lähikoulussa. Toivon, että molemmat lapset jaksaisivat myös panostaa koulunkäyntiin ja saisivat hyviä numeroita koulusta. Ainakin viime vuonna tyttäreni oli tsempannut erittäin hyvin ja hän saikin stipendin hyvästä koulu menestyksestä. Meidän perheessämme lapset menevät siis neljännelle, viidennelle, kuudennelle ja seitsemännelle luokalle. Aika menee niin nopeasti, että vuoden päästä tyttäreni aloittaa jo yläkoulun. Toki se ei suuremmin osin tuo muutoksia, kun yläkoulu on samassa koulussa niin ei tarvitse koulua vaihtaa.

Harrastukset

Itsellä jatkuu kuoron vetäminen kuorolaisten kanssa. Olemme vielä lomalla ja syyskuussa jatkamme. Olen myös miettinyt sen lisäksi, että jos löytäisin jonkun muunkin harrastuksen. Vielä en toki tiedä, että mikä se voisi olla. Toki myös jatkan painonpudotusta, se kannustaa myös lihaskuntoon ja liikkumiseen. Toki olen nyt kesällä huomannut, että en ole samalla tavalla jaksanut panostaa liikkumiseen ja ruokavalioon. Onneksi kuitenkin ei ole liian isoa takapakkia asiaan tullut vaan tästä on hyvä jatkaa. Olen myös mukana seurakunta työssä muskarien parissa. Viime keväänä, kun minulla oli aikaa, olin tuuraava muskari täti. Rakastan tuota hommaa koko sydämestäni ja olen iloinen siitä, että saan olla mukana pitämässä tuota muskaria ainakin joka toinen viikko. Eiköhän tässä tätä harrastus hommaa ole kerrakseen. On huippua, kun saa palvella siinä paikalla, mitä rakastaa kaikista eniten.
Lapsilla toki jatkuu omat harrastuksensa. Onneksi heidän harrastuksensa ovat lähellä kotiamme, niin saavat niihin kulkea itsenäisesti, Poikamme löysi viime vuonna kamppailulajin itselleen brasilialainen jujutsu. Hän jatkaa edelleen saman harrastuksen parissa. Tyttäremme soittaa musiikkiopistossa pianoa ja aloittaa jo musiikinperusteet opinnot nelosen. Huikeasti hän on mennyt viidessä vuodessa eteenpäin. Olen niin onnellinen siitä, että molemmat lapset ovat löytäneet hyvät harrastukset itselleen. Myös näiden harrastusten lisäksi koulussa on ilmaisia harrastekerhoja. Niihinkin he varmaan menevät mukaan, jos on halua ja aikaa. Toki he alkavat olla jo sen ikäisiä, että kaveritkin varmasti vievät suurimman osan elämästä ja vapaa-ajasta.

Oma mieliala

Tällä hetkellä huomaan, että on alkanut uusi unettomuus jakso. Sama homma aika lailla, kuin vuosi tai pari sitten. En edes muista. On ihan hirveää, kun heräät yöllä ja uni ei tule silmään. Olen varmaan stressaantunut kaikesta tulevasta ja mietin jo ennakkoon asioita. On kurja, kun useampana aamuna mielialani on ollut alakuloinen. On vaatinut isoja ponnistuksia, että saa itsensä liikkeeseen. Tämäkin aamu oli erittäin huono. En meinannut millään jaksaa pukea päälle tai syödä aamupalaa. Tiedän, että sekin on varmasti opintojen kannalta haastavaa, jos ei saa kunnolla nukuttua ja mieliala on nollassa. Loppu päivästä iltaa kohden oli jo ihan ok, fiilis. Monesti olen miettinyt sitä, että miksi en voisi olla se ”normaalikuntoinen” jaksava ihminen. Täytyy kyllä sanoa, että mieluiten valitsisin sen terveämmän ihmisen osuuden, mutta kyllä yritän olla tyytyväinen tähänkin. Jollakin muulla ihmisellä voi asiat olla paljonkin huonommin. Ihmettelen myös itse sitä, että jaksan olla kumman positiivinen ihminen, vaikka elämässäni on vaihteleva ajanjakso menossa oman jaksamisen kanssa. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että minulla on puoliso, elämän kumppani, joka jaksaa tsempata ja tukea minua. Ymmärtää senkin, jos en jaksa tai tuntui minusta millaiselta tahansa. Siitä olen erittäin kiitollinen.

Tulipas tästä blogi tekstistä erittäin pitkä teksti. Tosin oli tässä paljonkin asiaa, sillä on ollut pitkä tauko kirjoittamisen kanssa. Nyt viikonlopun viettoon oman perheen pariin. Oikein ihanaa viikonloppua teille jokaiselle ja pidetään rakkaistamme huolta! <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Huono seura hyvät tavat turmelee.

 Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Ihanaa taas jakaa teille jotakin suoraan sydämestä. Ajattelin teille kirjoittaa siitä, kuinka olen omassa elämässäni kokenut sen, että todellakin seura tekee kaltaisekseen. Viimeksi kirjoitin teille jonkin verran entisestä avioliitostani, joka päättyi lopulta eroon. Toki jokaisella ihmisellä on asiasta omat näkemykset ja monesti kuullaan se toisen ihmisen versio, toinen jää kuulematta ja sillä perusteella tulkitaan, millainen toinen ihminen on. Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, kuinka usko on osa minua ja minun sekä lasteni elämää. Olin noin kymmenenvuotias tullessani uskoon ja minut kasvatettiin ikään kuin pumpulissa. Vanhempani kielsivät minulta lähes kaiken, sanomalla, että ei uskovaiset ihmiset tee niin. Muistan monesti, kun en uskaltanut sanoa kavereille, että en pääse johonkin, kun vanhempani eivät anna lupaa. Toisaalta olen siitä kiitollinen, että he varjelivat minua viimeiseen asti kaikelta pahalta, kunnes jossain vaiheessa tein kaikk

Kesäkuun kuulumiset.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Pitkästä aikaa kirjoittelen blogia ja saan syventyä kirjoitusten pariin. Olen tässä monet kerrat miettinyt, että nyt kesällä somettaminen on muutenkin jäänyt vähemmälle. On ollut niin paljon mukavaa tekemistä, että ei ole somessa ja puhelimella ehtinyt roikkua niin paljoa. Kesäkuu alkaa olla lopuillaan ja kohta on enää kuukausi lomaa jäljellä. Ehkä kuitenkin puoltoista kuukautta, mutta niin se aika vaan kiitää ja menee nopeasti, kun on kivaa tekemistä. Tosiaan sain olla tuossa miesystäväni kanssa kaksin toukokuun viimeisen viikon sekä kesäkuun ensimmäisen viikon. Vierailimme lapsuuden maisemissa ja aika meni todella nopeasti. Kesäkuun toisella viikolla lapset tulivat takaisin kotiin. Ehdimme olla kotona muutaman päivän ennen varsinaista loma reissua, jonne lähdimme koko porukalla kaikki yhdessä. Lapset pääsivät maaseudulle ja lapsuuden maisemiini viettämään aikaa. Uimme, söimme, leivoimme, kyläilimme ja shoppailimme. Teki todella hyvää lapsille o

Nallekarkit ei koskaan mee tasan.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Viimeisiä päiviä viedään tällä viikolla. Viikko on mennyt nopeasti. Huomenna on jo perjantai ja sehän tarkoittaa tikkien poistoa. Jipii! Viikonloppu alkaa ja sunnuntaina saan omat lapset kotiin <3 Ikävä jo heitä. Tämä päivä ei ole ollut viikon paras päivä. Siitä myöhemmin lisää. Aamulla herätessäni olin pirteä. Nukuin viime yön pitkästä aikaa hyvin. Sekin vaikuttaa siihen, että ei ole päivisin niin väsynyt. Minulla piti tänään olla psykiatrisen sairaanhoitajan tapaaminen. Peruin sen kuitenkin, sillä en voi vielä istua ja sain jutella mieltä painavista asioista sielunhoitoterapeutin kanssa. Aion kuitenkin huomenna varailla uutta aikaa hoitajan tapaamiselle. Maanantaina pääsenkin taas pitkästä aikaa ryhmään, jossa käyn. Pari kertaa jäänyt väliin leikkauksen vuoksi. Tänään todellakin minulla ei ollut onnenpäivä. Vetoketju meni takista rikki ja sitä ei voi korjata. Lähdimme miehen kanssa Helsinkiin pyydystämään uutta takkia. Tuloksett