Siirry pääsisältöön

Minä sinua rakastan.


Heips rakkaat lukijat <3

Kesällä tulee kolme vuotta, kun olemme olleet avioliitossa yhdessä. Olemme tunteneet nelisen vuotta muuten. Halusin kirjoittaa oikein tällaisen rakkauden täyteisen, imelän rakkauden päivityksen. Harvoin sitä yleensäkin tulee omasta puolisostaan kirjoitettua yhtään mitään.

Olen todellakin hääihminen. Rakastan häitä ja juhlia. Mieheni taasen on päinvastainen mutta siinä toki olemme samanlaisia, että isoja juhlia emme halua järjestää. Silloin, kun menimme naimisiin, meillä oli ns. pikahäät maistraatissa ja kahvitus kotona sen jälkeen ihan vaan perheenjäsenille. Olimme kutsuneet muutamat ystävät, mutta he eivät syystä tai toisesta päässeet juhlistamaan kanssamme meille tärkeää päivää. Olemme myös suunnitelleet, että vuonna 2020 pidämme hääjuhlat ja kirkossa siunaamisen. Olemme molemmat tahoillamme jo aikaisemmin olleet naimisissa. Miehelläni oli kirkko häät, minulla taas ei. Ei ollut polttareitakaan. Joten siksi haluamme juhlistaa vielä avioliittoamme. 

Olen katsonut tv:stä paljonkin hääohjelmia. Monet haluavat ne perinteiset häät, jossa on hääleikkejä, morsiamen ryöstöä ja perinne ruokia. Itse taas poikkean mieheni kanssa tästäkin. Me haluamme meidän omat näköiset häämme. Emme jaksa perinne ruokia, leikkejä yms. Olemme miettineet, että häiden teema olisi musta valkoinen. Siihen ehkä joku väri vielä, mutta ei välttämättä. Emme halua leikkejä tai puheita. Ihan vaan rentoa musiikkia josta pidämme. Ne kaikista läheisimmät ja rakkaimmat ihmiset. Häävalssi on pakollinen, vaikka tiedän, että mieheni ei sitä haluaisi. Kyllä sitä kerran elämässä valssi tanssitaan. Hääjuhlissamme olisi vahvana rock teema ja koristeet sekä kakku sen mukaan. Hääpuku tietenkin mustavalkoinen. Olen myös siinä perinteinen, että kun menee toisen kerran naimisiin en halua laittaa valkoista mekkoa. 

Onko yleensä parisuhde sitä ruusuilla tanssimista tai makean övereitä juttuja päivästä toiseen? Ei, sanon todellakin ei. Monet menevät naimisiin vain siksi, että se on tietty rituaali mikä on suoritettava. On myös tunne siitä, että todellakin rakastan tätä ihmistä juuri nyt. Kun tunne katoaa, sitten erotaan. Minä olen sen verran vanhanaikainen siinä, että, jos kihloihin mennään, se on lupaus avioliitosta. Ja, kun naimisiin mennään se on tahtomista ei tunteilemista. Toki täytyy ne tunteetkin siinä mukana olla, ettei niin isoa päätöstä tehdä hetken mielijohteesta. Tahdon rakastaa niin myötä-kuin vastamäessä. Tapahtui mitä tahansa. Jos tosiaan tunteiden pohjalta mennään niin olisin minäkin jo sata kertaa eronnut tässä nykyisessä suhteessa. Ei se todellakaan voi mennä niin. Varsinkin, jos mukana on myös lapset. Lapset siitä eniten kärsii, kun vanhemmat eroavat ja aina kärsivät myös siitä, kun vanhempi löytää uuden kumppanin.

En todellakaan olisi koskaan voinut omalle kohdalle kuvitella, että mitä kaikkea elämässä voi tapahtua. Tai, että joku päivä blogissani kirjoitan rakkaudesta. Rakkaus on myös sitä, että se ei perustu pelkkiin tunteisiin tai seksiin. Todella moni luulee, että rakkautta on vain se mitä makuuhuoneen puolella tapahtuu. Se on todellakin vääristymää. Rakkauttta on se, että tiedät sen, että toinen on vierelläsi niin hyvinä, kuin pahoinakin hetkinä. Tiedät sen, että voit käpertyä toisen kainaloon tai syliin, kun on paha mieli. Olla läsnä. Olla lähellä ja osoittaa hellyyttä silittelemällä, haalamalla tai suukottamalla.

Minun yksi suosikki biiseistä on Juha Tapion laulu: Minä sinua rakastan. Siinä laulussa todella kerrotaan siitä, että mitä syitä on rakastaa toista ihmistä ja se, että rakkaus ei ole vain hetken huumaa.

Minä sinua rakastan tiedän sen, 
se ei ole vain hetkisen huumaa
Se on nuotion hehku hiljainen
se on roihua polttavan kuumaa
Se on nuotion hehku hiljainen 
se on roihua polttavan kuumaa

Se ei sammu, kun saapuvat hallayöt
se ei kuole, kun maassa on routa
Vaan se kestää myrskyt ja tuuliset yöt
ja se kestää, on sade tai routa
Vaan se kestää myrskyt ja tuuliset yöt
ja se kestää, on sade tai routa

Minä sinua rakastan katsohan
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet
Joka päivä ne sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet
Joka päivä ne sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet

Ja, kun kuljemme painavin askelin 
ja, kun aika tuo murhetta tupaan¨
Pidän sinua kädestä hellemmin
yhä enemmän rakastaa lupaan
Pidän sinua kädestä hellemmin
yhä enemmän rakastaa lupaan

Minä sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme vanhuuden ikään
Olet edelleen minulle suloisin
eikä lämpöä sammuta mikään
Olet edelleen minulle suloisin
eikä lämpöä sammuta mikään

Kommentit

  1. Sehän siis tarkoittaa sitä, että saat oikein unohtamattomat polttarit, jos mä oon järkkäämässä! ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Harkka kuulumisia ja tulevaisuuden suunnittelua.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Viikko on alkanut mukavasti. Olen toki ollut väsynyt harkka päivien jälkeen ja viime yönä tuli nukuttua huonosti ihottuman vuoksi. Joten tänään olen sitten ollut todella väsynyt harkassa, kuin kotonakin. Onneksi sain pitää omaa vapaata tänään harkan jälkeen. Hain hyvää syötävää kotiin ja katsoin leffan. Oli pitkästä aikaa mukava olla itsekseen kotona. Tänään saimme myös miehen kanssa pienen hetken seurata sarjaa, jota katsomme. Sekin teki hyvää, sillä ennen nukkumaan menoa aion katsoa telkkarista ensitreffit alttarilla jakson. Olen paljon myös miettinyt omaa tulevaisuutta. Opettaja ilmoitteli, että tosiaan ensi vuonna kesäkuussa voisin saada tutkinnosta paperit käteen. Tosin niin kuin aikaisemmin taisin mainita, että huhtikuussa minulla on leikkaus tulossa, joten voi olla, että valmistuminen siirtyy muutamalla kuukaudella. Ajattelinkin ensi keväänä hakea ammattikorkea kouluun. Aion hakea sisustusarkkitehtuuri linjalle. Tosin tiedän, että sinn

Niin särkyvää...

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään olen ollut tomera. Siivosin sillä välin, kun mies nukkui päikkäreitä sängyssä. Maakuuhuone jäi vielä siivoamatta, mutta kyllä sen kerkeää. Olen muutenkin tällä viikolla saanut kotona paljon aikaan vaikka vielä vähän flunssa painaa päälle. Siis synkempiin aiheisiin tällä kertaa. Olen surullinen, pettynyt, haavoittunut. Miten sitä voi sanoin kuvailla. On vaikeaa. Meidän koko perhe on kärsinyt siitä asti, kun menimme mieheni kanssa avioliittoon. Eksäni on niin ilkeä, niin ilkeä. Hänelläkö on oikeus onneen ja iloon tai uuteen perhe-elämään? Missä on minun oikeuteni? Eilen sattui taas erittäin ikävä tilanne. En halua sitä tässä avata enempää. Olen vain niin pettynyt, että hänen varjonsa seuraa. Olen tehnyt hänelle selväksi, että kotiimme hän ei voi tulla. Joten hän kuvittelee, että on niitä julkisia paikkoja joihin voi sitten tulla riitaa haastamaan, riehumaan, kiristämään ja pelottelemaan.   Olenko tyhmä? Vai liian kiltti. Aikoi

Elämä on varjoja ja valoa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! On maanantai. Lapset ovat isällään ja minä nautin siitä, että saan juoda kahvia ja kirjoittaa blogia. Koko viikonloppu oli ohjelmaa täynnä, joten nyt yritän levätä ja kerätä voimia tulevaan viikkoon. Tosiaan eilen oli tyttäreni kastejuhla. Juhla meni hienosti ja oli ikimuistoinen. Tuli mieleen se tilanne, kun itsekin menin kasteelle. Oli todella rakkaudellinen, herkkä ja samalla jännittynyt ilmapiiri. Tuli kuvattua videollekin ja siinä melkein kuva tärisi, kun olin itsekin niin liikuttunut tilanteesta. Oli ihana tilaisuus kaikin puolin. Paikakka olijat: molemmat vanhemmat, isovanhemmat ja siskon perhe. Juhlan jälkeen kävimme vielä siskoni ja lasten kanssa syömässä. Oli ihanaa, että saimme vielä yhdessä siskon ja lasten kanssa juhlistaa päivän sankaria. Tyttäreni sai vähän rahaa, ruusukimpun sekä ristin. Itse en muista mitä minä sain lahjaksi silloin tai, että muistiko kukaan minua, kun menin kasteelle. Lauantaina kävimme tyttö porukalla T